1970-1985 /// 1986 ( 1 ) ( 2 ) /// 1986-

 

Tulevaisuus?

Nykypäivänä Pripjat on kuin nostalgian kehto. Se on talojen puolesta samanlaisessa kunnossa kuin vuonna 1986 ennen onnettomuutta. Rakennukset ovat viimeisiä symboleita muinaisesta Neuvostoliitosta. Uusia taloja tai rakennelmia ei syystä ole rakennettu, tai entisöity. Talot rapistuneita betonikasoja, jotka ovat kokoajan sortumisuhan alla. Talot eivät kuitenkaan sisältä ole aivan samanlaisessa kunnossa. Vaikka Pripjatia ympäröivät piikkilanka-aidat ja alueella on kokoajan vartiointi, on sinne silti päässyt ihmisiä luvatta viimeisen 20 vuoden aikana. On myös mahdollista, että "oma koira olisi vienyt parhaat päältä". Huonekaluja on rikottu tai varastettu. Sama kohtalo on monilla esineillä. Siksi monelle pripjatilaisille on vaikeaa palata takaisin edes hetkeksi katsomaan vanhaa kaupunkiaan ja kotiaan. Legenda kertoo, että esimerkiksi eräässä kerrostalossa on parvekkeella vielä 20 vuotta myöhemmin kuivumassa vaatteita.

Pripjatissa ei asu nykypäivänä ihmisiä. Tämän vuoksi luonto on päässyt mukaan Pripjatin katukuvaan. Puut ja pensaat ovat valtavia. Ne peittävät kerrostalojen ulkoasut. Juurakot kasvavat läpi kaduista ja rakennuksista ja betoni halkeilee uusien alkujen tieltä. Osa pahiten saastuneista puista kaadettiin onnettomuuden jälkeen. Kun puut alkoivat liiasta säteilystä punertaa, ne kaadettiin ja toimitettiin kuopattavaksi maan alle. Pripjatin tuntumassa on kuitenkin eräs tällainen kuumien pisteiden (onnettomuudessa ydinvoimalasta lentäneet radioaktiiviset kaasut, savut ja hiukkaset) saastuttama metsä. Puut punertavat tai niissä ei ole lainkaan lehtiä. Tätä metsää kutsutaan punaiseksi metsäksi. Tätä paikkaa ei suositella turistibussien pysähdyspaikaksi, sillä metsässä on tappava määrä säteilyä normaaliin säteilyyn verrattuna. Jos tässä metsässä olisi viisi tuntia, olisi kuolema taattu.

Tällainen samanlainen kuumien pisteiden paratiisi on Pripjatin hautausmaa. Tänne tuotiin myös ensimmäiset onnettomuudessa menehtyneet uhrit. He olivat reaktorissa onnettomuus hetkellä olleet työntekijät, jotka kuolivat matkalla sairaalaan. Ambulanssimiehet eivät kuitenkaan itse saada säteilyä ja näin ollen hautasivat työntekijät tälle hautausmaalle.

Asutus tähän nostalgian kehtoon ei ole enää koskaan mahdollista. Kaupunki saastui pahasti onnettomuuden aikana ja säteily on kertynyt alueelle kasvillisuuteen ja rakennuksiin. Luultavasti kymmenen vuoden kuluttua Pripjatia ei enää ole, tai siitä on muistona vain betonikasoja ja sortuneita taloja. Kuinka neuvostoliittolaisten rakentama reaktorin sarkofagi (suojakupu) sitten kestää, jos Pripjatissa hajoaa kaikki nyt jo käsiin?

 

1970-1985 /// 1986 ( 1 ) ( 2 ) /// 1986-